Olen Jaana Ranta-aho, kovaa vauhtia kolmattakymmentä käyvä ranskisharrastaja. Ranskanbulldoggeja perheessämme on seitsemättä vuotta. Kennelnimi Expecto Patronum minulle myönnettiin vuonna 2007. Olen allekirjoittanut kasvattajasitoumuksen.

Ensimmäinen ranskiksemme Rollo (Batbatch´s Kaspar Roi) on ollut täyden kympin koira: terve ja hyväluontoinen. Eläinlääkäriä olemme tarvinneet vain rokotusten aikaan. Rollo on oikeastaan se syy, miksi ylipäätään tämän rodun kasvattamisesta kiinnostuin, sillä kasvattaja jätti Rolloon jalostusoikeuden. Päästessäni näkemään läheltä tätä puolta koiraharrastuksessa, syttyi kipinä ja kiinnostus kasvattamiseen. Rollo on isänä viidelle pentueelle ja nyt eläköitynyt jalostuskäytöstä.

Kuten hyvin usein käy ranskistalouksissa, myös meidän alkoi tehdä mieli samanrotuista kaveria Rollolle. Niinpä ilmoitinkin kiinnostuksesta pennun hankintaan Rollon kasvattajalle. Alkusyksystä 2005 meille kotiutuikin sitten Reno-pieni (Batbatch´s No Can Do). Reno oli meille alusta asti hyvin erityinen pieni ranskis. Valitettavasti Renon terveys ei ollut paras mahdollinen ja se jouduttiin nukuttamaan ikiuneen maaliskuussa 2008.

Loppuvuodesta 2006 laumamme kasvoi täysin yllättäin. Saimme kutsun tulla katsomaan pientä Unkarista saapunutta Oziris-poikaa. Jotenkin kummasti tämä pieni ranskiksen alku matkasikin sitten meidän kyydissämme Turkuun. Olen kiinnostunut näyttelyistä ja koska Rollo on niihin hommiin turhan haluton ja Renosta taas ei koskaan näyttelykoiraa tullut, sain itselleni Ruutiksi (Oziris von der Monarchia) ristitystä pojasta kaverin mahdollisiin näyttelyihin.

Ruutilla oli aivan mahdottoman ihana luonne. Se rakasti suurella sydämellä ja teki kaiken sata lasissa. Menetin täysin sydämeni tälle unkarilaiselle ikiliikkujalle. Valitettavasti Ruutinkin kohdalla jouduimme painimaan terveysongelmien kanssa. Ruutin iho-ongelmien kanssa tehty työ ei tuottanut tulosta ja rakas perheenjäsen siirtyi 13.1.2010 Muistoissa-osioon. Jos joku koiristani on ollut todellinen Mamman poika, niin Ruuti.

Omistuksessani on ollut myös sijoitusnarttu Roosa (Trollbull´s Asphodel), joka siirtyi sijoituskotinsa omistukseen terveystarkastuksessa ilmenneen, vasemman polven patella luksaation 2-asteen takia.

Omaa sydäntäni lähellä ovat ranskisten terveysasiat. Jalostukseen käyttämäni koirat tutkitaan sydämen, silmien ja polvien osalta. Allergiat ja iho-ongelmat sulkevat koiran ehdottomasti pois jalostuksesta. Ranskiksen tulee olla pieni, neliömäinen ja voimakas koira, joka liikkuu vapaasti, pieni pilke silmäkulmassa. Myös luonne on ensisijaisen tärkeä. Parhaimmillaan ranskis on avoin, iloinen ja reipas koira.

Minulle ranskanbulldoggi on paras mahdollinen rotu. Se on oman arvonsa tunteva, jääräpäinenkin, mutta suurella sydämellä varustettu. Ennakkoluuloista huolimatta siitä on moneen harrastukseen. Ja unohtamatta tietenkään ulkonäköä, lepakonkorvia ja pehmeitä huulia.

Olen jäsenenä Suomen Ranskanbulldogit ry:ssä ja Suomen Kennelliitossa.